Kuva!

Nimi
Kastehelmi Mintaka
Nimen merkitys
Mintaka on yksi Orionin tähdistön kolmesta kirkkaimmasta tähdestä ja Orionin vyön oikeapuolimmaisin tähti. Mintaka on arabiaa ja tarkoittaa vyötä. Kastehelmi on ns. sukunimi
Kutsutaan
Mintaka, Minta

Ikä
16-vuotias
Syntynyt
20. päivä syyskuuta
Sukupuoli
nuori mies
Laji/Rotu
Peikko, hirvipeikko > Cervaspecies

Asuu
Hopeakilven kylä
Asema
Sepän poika, tavallinen kansalainen

Mitat
166 cm | 57 kg
Rakenne/Ulkonäkö
Mintaka voitaisiin laskea vielä poikaseksi sorjan kehonsa puolesta. Hoikka ja laiha, jokseenkin jäntevä hirvipeikko eroaa useimmista lajitovereistaan nimenomaan pienuutensa vuoksi ja vaikka kasvuvaraa vielä onkin, tuskin Minta kasvaa kuin vaaksan verran pituussuunnassa.
Kasvoissaan vielä lapsenpyöreyttä omaten Minta on varmasti monen ikäisensä tytön suosiossa. Viattoman oloiset, sydämenmuotoiset kasvot omaavat suuret, runsasripsiset kullankeltaiset silmät, pienehkön leveän nenän ja paljolti hymyyn tai mietteliääseen suppuun kaartuneet huulet. Pisamilla ja nenänpäässä on muutama pisama luomassa vaikutelmaa lapsesta. Kummassakin suippokärkisessä korvassa on kaksi hopeista rengasta kuvastamassa Mintakan työluokkaa. Pörröisissä, tuulen tuivertamissa hiuksissa kilpailevat helmenvalkea ja maitomaisen vaalea väri ja oikealle puolelle sivusortuvia on kiinnitetty neljä lemmikinsinistä puuhelmeä, muistona Mintakan äidiltä. Nuoren kuusipeuran sarvissa löytyy välillä sammalenvihreät nauhat tupsuineen; koristeet ovat olleet Kastehelmen suvun eräänlainen tunnusmerkki helmien lisäksi ja periytyvät aina isältä pojalle - helmet periytyvät puolestaan yleensä äidiltä tyttärelle, mutta tyttären läsnäolottumuuden takia hiushelmet sai ainoa ensimmäisen vaimon vesa.

Pienikokoisuudestaan huolimatta Mintaka ei ole heikko, vaikka jää monissa voimaa tarvittavissa ikäistensä jälkeen. Hän on ketterä ja notkea, taitava kiipeilijä ja vilistää metsämaastossa monesti nopeammin ja hiljaisemmin kuin suuremmat hirvipeikot. Pojan tunnistaa yleensä vanhasta, mutta siististä hihattomasta tummanruskeasta tunikasta, johon kuuluu tumma vyö ja muutama tasku ja kauluksessa kiristettävä naru. Kesäisin löytyy myös lyhyet tummat housut ja talvisin hopeanharmaa peurannahasta tehty anorakki karvareunaisine huppuineen. Minta kulkee lähes poikkeuksetta paljain jaloin, mitä nyt talvisin kietoo ne lämpimiin pellavasiteisiin.

Luonne
Mintakaa ei voisi luonnehtia perushirvimäiseksi pojankolttiaiseksi, vaikka hän sitä välillä yrittää kovasti olla. Pääpiirteiltään Minta on kumminkin omiin aatooksiinsa uppoutuva, hiljaisen kohtelias nuori mies, joka mieluummin samoilisi metsissä kuin kävisi painimaan ikäistensä kanssa. Mintaka on peikko, joka kuuntelee muita ja intuitiivisen luonteensa ansiosta osaa sanoa yleensä sen, mitä muut kaipaavat kuulla. Hän on hyvin kriittinen itseään kohtaan, mutta koska kilpailuhenkisyys on löyhää, nuori jää melkein mielellään muiden jalkoihin ja pois valokeilasta. Omaa itseään hän panostaa rehellisyyteen ja aitouteen, mutta yhä useammin saa itsensä kiinni valheesta. Mintaka miellyttää isäänsä ei ehkä itsensä takia vaan heidän perheensä kunnian ja ylpeyden ja pakottaa monesti omat halunsa raataakseen isänsä eteen. Elämää ja asioita pohdiskeleva ja arvostava, yksityiskohtainen ja reipas Kastehelmi pyrkii parhaimpaansa, oli kyse sitten perheen ratsuista huolehteminen tai metsästämisestä. Hän ei laiskottele arjen rutiineissa, mutta pelkää koko ajan lähenevää miehen vastuuta, huolestuen, ettei hän selviäisi siitä voimien tai suuren koon puutteen vuoksi. Tavanomaisesti hyvin perusteellinen ja ahkera Mintaka voi saada kiukuttelupuuskan, kun jokin asia ei suju häntä miellyttävällä tavalla ja silloin on jonkun toisen aika neuvoa häntä. Nuori ei varsinaisesti pärjää missään keskivertoa paremmin kuin muutkaan hirvipeikot, joskin on korvannut voiman nopeudella.

Mintalle metsässä samoilu on samaa kuin kaikille eläville hengittäminen. Päivittäin hän aloittaa arkensa tekemällä reippaan lenkin erämaassa, opetellen ja tutkien kaikkea aina lääkekasveista linnunpesiin, juomakelpoisista vesipaikoista parhaimpiin kiipeilypuihin. Poika saattaa ottaa vaellukselleen mukaansa vastuulleen kasvatettavan nuoren hirvenvasan Ukkosen ja yhdessä kaksikko remuaa pitkin vuoripolkuja ja soita - kunnes aurinko lähentelee jo puolta päivää ja Minta muistaa velvoitteensa perheensä ainokaisena. Isän tiukka, kurinpitoinen kasvatus on viime aikoina saanut epämiellyttäviä piirteitä, kun Yugo-isä on alkanut nauttia yhä enemmän mallasjuomien maistelusta ensimmäisen vaimon ja Mintakan äidin kuoltua keuhkokuumeeseen. Nyt Yugolla on yksi päävaimo ja yksi jalkavoima, Ruth ja Rissa. Rissa on hyvin nuori, vain Mintakaa muutaman vuoden vanhempi, ja kaksikko tuleekin hyvin toimeen keskenään. Ruth sen sijaan paheksuu poikapuoltaan ja aiheuttaa tälle aina harmeja kun mahdollista, yrittäen pitää myös mahdollisimma kiireellisenä. Sellainen jonninjoutava toimettomuus, jota Mintaka niin kovin paljon harrastaa, ei pojasta koskaan saa kunnon miestä. Yugon isä on ollut aikoinaan kylän loistavimpia metsästäjiä, että seppiä ja Mintan tulisi seurata isänsä kädenjälkiä näissä. Kirjoihin ja lintuihin uppoaminen ei tee miestä, raavas työ tekee. Mintakalle ei ole myöskään paljoa ikäisiä poikia ystävään, enimmät päivät nuori seurustelee perheen kahden vetohirven Karhunvartijan ja Ukkosen kanssa tai lorvii pikkulasten seurassa.

Yugo ei tunnu kuin häpeävän maskuliinitonta poikaansa. Kunhan mies on selvinpäin, hän tuskin puhua pukahtaa esikoiselleen, korkeintaan käskee tätä johonkin askareeseen, jota talo tarvitsee tai auttamaan häntä metallin valmistuksessa. Joskus on niitä harvoja hetkijä kun Yugo ottaa poikansa puhutteluun ja kyselee tämän kuulumisia, mutta sitten se kaatuu siihen, kun Mintaka utelee, miksi hirvipeikot ovat niin väkivaltaisia ja vihamielisiä toisia klaaneja kohtaan. Juovuspäissään vanhempi Kastehelmi sättii ja nimittelee poikaansa, lyö ja raivoa ja heittää tämän yöksi pihalle talostaan. Muutaman tunnin päästä pellavapää on yleensä päässyt pujahdettua takaisin yöpakkasista, kun isä on sammunut talliin pullo kädessään.
Minta vakuuttaa itselleen, että rakastaa isäänsä ylikaiken. Hän haluaa olla tälle mieliksi kaikesta huolimatta, mutta tosiasiassa se on pelkoa, että mies sekoaa ja hakkaa hänet henkihieveriin. Harva se yö nuori hirvipeikko itkee itsensä uneen, kaivaten helpompaa elämää ja rakastettavaa isää.
Toisiin klaaneihin poika suhtautuu varovaiselle uteliaisuudella ja mielenkiinnolla. Pintapuolisesti hän väheksyy heitä, oman klaaninsa paremmuuteen tottuneena tietenkin pitää heitä huonompina. Mintaka on tietoinen omanlaistensa hyökkäävyydeestä suurempia klaaneja kohtaan. Heillä on itsekin ollut jonkin aikaa nuori oinaspeikko orjana, kunnes Yugo myi tämän eteenpäin saatuaan Rissan jalkavaimokseen. Minta ei näe mitään pahaa tässä orjuuttamisessa ja väheksymisessä, on toisten oma vika, että he ovat heikonlaisia, eivätkä pane vastaan. Mielipide saattaisi ajanmyötä muuttua, jos hän tosissaan ottaisi selvää klaanien vihanpidonlaadusta, mutta nyt hän tuudittautuu siihen ajatukseen, että hirvipeikot ovat johtajia ja parempia.

Ensivaikutelmaltaan Mintaka on siis vaitonainen, mutta ystävällinen ja huomaavainen, omaten pientä vaaratonta pinnallisuutta ja varautuneisuutta. Muiden ikäistensä seurassa Kastehelme jää auttamatta taka-alalle, mutta ei anna kenen tahansa hyppiä hänen nenälleen. Nuori tietää missä menee leikinlaskun, välinpitämättömän nimittelyn ja riidanhaastamisen raja, eikä ole ensimmäisenä juoksemassa karkuun. Fiksuna poikana hän ei kumminkaan nosta nyrkkejään puoltaan suurempien seurassa vaan vilahtaa yhtenä sarvena ja häntänä metsänvarjoihin turviin. Minta ei tunne mitään velvollisuutta huolehtia nuoremmistaan tai heikommistaan, mutta oikeudenmukaisena erottaa oikean väärästä. Moraalista kasvuvaraa on ja rohkeudellekin voisi antaa suuremman sijan.

Mintakasta kasvaa varsin perso oluelle ja muille väkijuomille, kunhan vähän ikää karttuu.

Menneisyys
Mintaka Kastehelmi syntyi joitakin vuosia sitten sateisena syyskuun päivänä vasta-avioituneelle parille, Palokalle ja Yugolle. Poika omasi äidinsä heinänvaaleat hiukset ja kullankeltaiset aurinkosilmät ja pieni hymyilevä päivänsäde hänestä kasvoikin. Vanhemmat olivat pitkän aikaa epävarmoja, olisiko pienikokoisesta Mintakasta kasvaa isänsä kaltainen suuri metsästäjä ja taitava seppä, mutta nuori oppi nopeasti ja oppi mielellään. Hän kasvoi kotipiirissä hirvien ja naapurinlapsien kanssa eikä aikaakaan, kun oppi käsittelemään eläimiä oman mielensä jatkeena. Minta sai helposti manipuloitua nuoremmat lapset mukana seikkailuretkilleen, jotka useimmiten päätyivät pieneen haaveriin ja selkäsaunaan. Viikkoja punoittava takamus ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä muistutus mitä kuriin tuli, sillä yhä uudestaan ja uudestaan Mintaka lähti, jos ei ystäviensä seurassa, niin yksinään omille matkoilleen ja saattoi hävitä päiviksi havupuiden sekaan. Hänestä oli hauskaa leikkiä, kun isä karjui hänen nimeään, kun tuli aika päivälliselle tai nukkumaanmenolle, piti vain olla jäämättä kiinni ja tilaisuuden tullen pujahtaa hellämielisen äidin helmoihin piiloon koivuniemen herraa, jota isä piti ovenpielessä muistuttamassa. Isä piti omaa asemaansa rosvojoukkojen metsästäjänä ja aseentekijänä, eikä ollut harvinaista nähdä Yugoa kapakkatappeluiden voittajana.

Mintaka kasvoi siis ihanteellisissä hirvipeikkojen perheessä, mutta jokin hänessä meni silti vikaan; tai näin Yugo sen ainakin näkee. Pojasta ei ole kasvanut raavasta nuorta miestä, joka osallistuisi ikäistensä tavoin painikisoihin, kilpailuihin, rosvoairueisiin tai tappeluihin, samoilee vain pitkin metsiä ja miettii tähtien nimiä. Mitä Mintaka sitten luonnonhelmasta hakeekin, pitää poika tiedon itsellään.
Palokan kuoltua vaikeaan keuhkokuumeeseen, ei sen psyykkiset arvet näy poikasessa päältä päin. Hän kohtelee Rissaa kuin isosiskoaan ja Ruth on merkityksen auktoriteetinhallitsija, josta ei ole muuta vaaraa, kuin hän menisi kantelemaan Mintakan laiskotellua töistä hänen isälleen.

Muuta
x Mintaka on ensimmäinen peikkohahmoni
x Mintakan tunnusbiisiksi sopinee Moonsorrow - Pakanajuhla ja Hiidenpelto

Pelaaja ja sisältö
Furbyprince